Esittelyssä O-Ou Art

Oletko jo huomannut nettikaupassamme uudet sydänkorut? Esittelyssä täällä blogissa onkin tällä kertaa uusin tekijämme, O-Ou Art. Myynnissä olevat Rakkaat-riipukset ovat kuparia tai hopeaa, ja niihin kaiverretaan haluamasi teksti. Klikkaa tästä kauppaan ja tilaa omasi.

O-Ou Art

Sarita

1. Kuka olet ja mistä päin Suomea tulet ja asut?
Olen Sarita ja olen kotoisin Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajamailta, Hinnerjoen kylästä. Olen koulutukseltani kultasepänalan artesaani ja ympäristönhoitaja, lisäksi minulla on kattava kirjo erinäisiä ja erilaisia kansanopisto- ja yliopisto-opintoja. Olen toiminut käsityö-yrittäjänä vuodesta 2006. Tällä hetkellä työni ja opintoni kuljettavat minua etelän ja pohjoisen välillä, sillä opiskelen kuvataidetta Limingan taidekoulussa.

2. Mistä tuotemerkkisi tai yrityksesi nimi juontaa?
Varmaan tekemisen tavasta! Suunnittelen, kokeilen ja usein annan sattuman viedä. Lopputulos on monesti se O-OU! =)

3. Onko käsillä tekeminen sinulle työ vai harrastus?
Ei kumpaakaan. Se on elämäntapa, ehdottomasti.

5. Mistä saat inspiraation uusiin tuotteisiin?
Tähän kuuluisi vastata, että luonnosta, koska se on oikea vastaus. Luonto, vesi, maa ja metsä, on kuitenkin minun tapani olla. Se on välttämättömyys ja elinehto, enkä kykene oikein erottamaan sitä erilliseksi inspiraation lähteeksi, koska se on läsnä koko ajan, elän siinä ja sieltä toistaa väkisinkin muotoja, värejä ja niiden yhdistelmiä. Olen metsän peikko, paljasjalkainen maalainen, kesäisin ihan kirjaimellisesti, ja talvella villasukkainen. Toki minua kiehtoo erityisesti luonnossa sellainen joka normaalisti jää vähemmälle huomiolle, tai jota ei paljaalla silmällä voi ollenkaan nähdä, esimerkiksi sienet, hyönteiset ja vesieliöt. Kotieläimet inspiroivat myös, tietysti. Todellinen inspiraation lähteeni on kuitenkin ihminen. Ihmisten tavat, uskomukset ja perinteet, taide, musiikki, kirjallisuus ja ajankohtaiset tapahtumat, ihmisten rakentama ympäristö, vanhat rakennukset ja ihmisten tapa ajatella, tuntea ja ilmaista. Kaikki mistä ihminen on rakennettu, fyysisesti ja henkisesti, hyvässä ja pahassa. Lisääntyvät sodat, kasvava välinpitämättömyys, sairaalloinen kulutusmania ja ahneus, mutta myös vilpittömyys, rakkaus, tahto tehdä oikein, kyky ojentaa käsi.

Rakkaat-riipus

Yhteisöllisyys ja hyväntekeväisyys inspiroivat myös, ja ne ovat omaakin sydäntäni lähellä. Valmistan hartsitekniikalla "hyväntekeväisyyskoruja", joilla yhdistykset hankkivat rahoitusta toiminnalleen. Ne ovat hienoja projekteja, niiden yhteydessä tapaa upeita ihmisiä ja niistä saa paljon virtaa seuraaviin koitoksiin.

6. Tykkäätkö kokeilla uusia tekniikoita vai pitäydytkö tutuissa tekniikoissa ja materiaaleissa?
Olen maaninen kokeilija, testaan koko ajan uusia materiaaleja ja eri tekniikoiden yhdistämistä. Metalli on minulle tutuinta ja siinä käteni on varmin, mutta en pelkää uusia materiaaleja enkä myöskään niiden kanssa epäonnistumista.

7. Onko sinulla ollut esikuvia taiteen tai käsityön saralla?
Monia! Ihailen monia taiteilijoita ja taidekäsityöläisiä, mutta eniten ihailen kaikkia, jotka nykyään jaksavat ja pystyvät Suomessa elättämään itsensä taide- tai käsityöammatissa. Se vaatii suurta sydäntä ja kovaa päätä.

8. Mitä kerrot tuotteittesi materiaaleista?
Pyrin sekä ekologisuuteen että eettisyyteen. Käytän jonkun verran myös kierrätysosia vanhoista koruista, mutta ekologisuuden mittaan aina kestävyytenä. Kertakäyttökamaa en halua tehdä ja jos teen, niin se on kierrätysmateriaalia, palvelee jotakin taiteellista tarkoitusta, eikä ole tarkoitettu käyttökoruksi. Metallia aina syytetään siitä, että sen louhiminen ja muokkaaminen käyttökelpoiseksi kuluttaa hirveästi luonnonvaroja. Se on totta, mutta sen jälkeen sille ei pärjää kestävyydessä mikään, ja se on lähes ikuista. Sen voi muokata loputtomiin uudelleen, paloitella uusiksi osiksi tai sulattaa joksikin muuksi. Kiinnitän paljon huomiota myös korun korjattavuuteen ja uudelleen käyttöön. Koruni eivät ole huoltovapaita (eli korjauskelvottomia), vaan haluan, että ne voi korjata, niihin voi vaihtaa osia tai ne voi koota uudelleen joko samaksi tai erilaiseksi kokonaisuudeksi. Siihen pyrin, että koruni oikein hoidettuina kestäisivät vuosikymmeniä. Muovihärpäkkeitä en käytä, paitsi jos ne ovat kierrätysosia, ja ainoat muoviaineet, jotka olen itselleni sallinut, ovat akryylivärit ja akryylihartsi. Hartsi mahdollistaa muun taiteeni käyttämisen koruissani, koska se sinetöi heikompia materiaaleja ja on äärimmäisen kestävää. Se kestää poraamista, kiillotusta, hankausta, lämpöä ja pakkasta. Ja se kestää näitä kaikkia myös silloin, kun sitä vahingossa joutuu esimerkiksi vaatteisiin tai huonekaluihin.

Minua kiehtoo ajatus, että jonain päivänä valmistaisin kaikki koruissa käyttämäni osat itse, mutta sitä ennen pitää vielä opetella muutama uusi tekniikka. Mielestäni se on silti oikein hyvä päämäärä, johon kannattaa pyrkiä.

9. Mitä haluaisit jokaisen asiakkaan tietävän tuotteistasi?
Koruissani on nykyään älytön tunnelataus. Aikaisemmassa yrityksessäni tein paljon sarjatuotantoa, joka oli pelkkää tavaraa. Teen edelleen paljon, mutta nyt ainoastaan taide- ja tunnepohjalta. Käsillä tekeminen on minun tapani myös käsitellä asioita, ja se siirtyy koruihin, niiden muotoihin, väreihin ja olemukseen. Tunteista tulee tarinoita. Esimerkiksi Rakkaat-sarja on suunniteltu syksyllä 2013, kun pikkusiskoni sai ensimmäisen lapsensa, pienen pojan. Korujen ensimmäiset kappaleet ovat siskollani ja omalla äidilläni, koko sarjassa on hirmuinen välittämisen palo ja onnen tunne. Muistan sen aina ja edelleen, kun valmistan sarjan koruja ja toivon, että se onni siirtyy käsieni ja ajatusteni mukana korun saajalle.

10. Mikä on haaveesi käsillä tekemisen suhteen?
Minulla on seitsemän muistikirjaa täynnä pelkkiä ideoita ja jatkuvasti tulee lisää, joten ne eivät lopu kesken, vaikka toteutan niitä koko ajan. Työn alla on muutama taidenäyttelykokonaisuus, hyväntekeväisyysprojekteja haluaisin tehdä lisää ja opiskella muutaman uuden valmistustekniikan. Opetan myös korukursseja ja niissä haluaisin keskittyä enemmän erityisesti kierrätyskorujen tekemiseen. Olen todellinen haaveilija ja ideamylly, mutta haaveeni ovat suurimmaksi osaksi realistisia, kuten pitkäaikainen unelmani romuromanttisesta, tunnelmallisesta taidekahvilasta, joka toivottavasti on jonakin päivänä totta. Toivon, että pysyn terveenä, että pystyn tekemään työni hyvin ja toivon myös, että pysyn innostuneena ja työni puitteissa tapaan uusia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voidaan yhdessä lähteä toteuttamaan joitain ihan uusia projekteja ja unelmia!