Heippa!
Olen
Sarita, ja tämän uuden vuoden alkajaisiksi hyppäsin Iriksen
assariksi taitaentehty.fi – blogiin.
Olen... voi jukra, mitä minä
mahdankaan olla! En ole ihan varma edes itse, mutta
koulutukseltani olen kultaseppä-artesaani ja ympäristönhoitaja.
Lisäksi minulla on värikäs kokoelma yliopisto-opintoja,
kirjoittajakoulutusta ja useampi vuosi kuvataidekoulutusta. Olen
koruntekijä, sitä olen ennen kaikkea, mutta ehdottomasti enemmän
käsityöläinen kuin taiteilija, enemmän taiteilija kuin
kultaseppä, ja kuitenkin enemmän kultaseppä kuin askartelija.
Lisäksi olen myös opettaja, vedän erilaisia
korunvalmistuskursseja, jotka painottuvat paitsi monipuolisten
tekniikoiden hallintaan, myös oppilaiden omaan luovuuteen, eikä
valmiiden mallien kopioimiseen. Olen monipuolinen käsillä tekijä,
enkä koskaan kyllästy opettelemaan uusia tekniikoita, jotka
liittyvät, tai voisivat liittyä, tai jotka voin väkisin liittää,
korunvalmistukseen. Näistä epämääräisistä lähtökohdista
pyöritän tällä hetkellä omaa yritystäni O-Ou ARTia.
Tarinoin
teille silloin tällöin täällä blogissa ja taitaentehty.fi:n
facebook-sivuilla. Toivottavasti vihdyt tarinoideni parissa!
Tarinointi
on aina hyvä aloittaa jostakin hyvin rakkaasta asiasta, varsinkin
näin ystävänpäivän lähestyessä. Niinpä aionkin kirjoittaa
villasukista!
Olen
nimittäin melko vakuuttunut, että villasukka on ihmisen paras
ystävä. Tai ehkä kuitenkin se toiseksi paras, koirat pitävät
oikeutetusti ensimmäistä sijaa. Villasukka on pehmeä, aito ja
sympaattinen. Villasukka piilottaa pieniä lahjoja ja pitää
termospullon kuumana. Suomalaisia villasukkia lähetetään lahjoiksi
ja viedään tuliaisiksi ympäri maailman, varmasti tuhansia pareja
vuodessa. Villasukka tekee myös hyväntekeväisyyttä, niitä
neulotaan lapsille ja aikuisille sairaaloihin, turvakoteihin,
ulkomaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Villasukista on siis
moneksi.
Tosin
villasukkien tekeminen on sellainen taito, jonka salat eivät
kaikille avaudu. Esimerkiksi minä, pärjään kyllä melko hyvin
monenlaisten työkalujen kanssa moottorisahasta neulaviilaan, mutta
kun käteeni lyödään neulepuikot, osaan käyttää niitä
ainoastaan käsin maalattujen puuhelmieni kuivattamiseen. Yhteen
puikkoon mahtuu mukavasti parikymmentä helmeä, ja puikoilla on
helppo pitää maalaus- ja lakkausjärjestys oikein. Samoin
neuleohjeet ovat minulle bittikieltä, johon takuulla tarvitaan jokin
salainen avain, jolla koodi muuttuu ymmärrettäväksi.
1o2n2spuikolle1o1n. Ei. 2o2nlangankiertopuikolle2o2n. Ei. Se on
kieli, jota ei tunne edes Googlen kääntäjä.
Tunnustan,
että olen joskus yläasteen käsityötunnilla neulonut yhden
kokonaisen villasukan. Tekele muistutti sellaista paljon leikitettyä
koiran pehmolelua, jonka täytevanusta on puolet revitty irti.
Tunnustan myös sen, että sen toisen sukan neuloi rakas mummuni. Se
oli täydellinen. Käsityön opettaja tuskin huomasi eroa tässä
sukkaparissa, vai mitä luulette?
No,
tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän vuoksi, olen täysin
villasukkahullu ja villasukkien suurkuluttaja. Minulla on niitä yli
50 paria. On lyhyitä ja pitkiä, yksivärisiä ja raidallisia,
kuvioneuleita, ohuita ja paksuja, enemmän ja vähemmän parsittuja.
Käytän niitä kesät talvet, joskus useampia päällekkäin. Näin
varsinkin vanhan talon sisätiloissa talvisaikaan. Onneksi voi
välillä käydä ulkona lämmittelemässä varpaita.
Tietysti
villasukista, kuten muistakin vaatteista, itselle asettuu aina se
lemppari. Omat lempparini ovat kaikki työsukkani, jotka jatkuvasta
pesusta huolimatta ovat täynnä gessoa, akryyliä, monen väristä
pigmenttiä, öljyväriä ja pellavaöljyä. Niistä löytyy tarina,
ja niistä löytyy muisto. Osa niistä on tietysti vielä ystävien
tai sukulaisten neulomia, joten sukkiin liittyy usein myös ajatus
jostakin ihmisestä. Monia kerroksia on neulottu yhteen sukkapariin.
Näiden
lämpöisten ajatusten myötä haluan toivottaa teille kaikille
oikein hyvää ystävänpäivää, sukista riippumatta. Muistakaa
ystäviänne, ei vain ystävänpäivänä, vaan ihan aina ja
jatkuvasti, ja ehdottomasti joskus myös villasukilla. Siihen ei
koskaan ole väärää aikaa, mutta näin, kun vielä on talven
hämäränhyssyä jäljellä, villasukissa on ihan erityistä lämpöä.
Sitäpaitsi, hyvät ystävät ovat kuin laadukas ja kestävä
villasukkapari. Ei haittaa, vaikka toinen olisi hieman eri muotoinen,
vähän eri värinen, vähän enemmän parsittu, vähän useammin
pesty. Yksi sukka voi lämmittää, mutta tosi lämpö tulee
ainoastaan kahdesta. Samasta tai eriparista.
Ihanaa ystävänpäivää!
(Tämän kuvan lainasin verkkokaupasta, koska nämä tällaiset puuttuvat kokoelmastani ja nämä vaan ovat yksinkertaisesti NIIIN SIISTIT! Sukkien valmistaja on Piritta)
Ihanat nyörisukat. Koska saamme lukea seuraavan tarinasi täällä? Terkuin Riitta
VastaaPoista