Sivut

tiistai 10. helmikuuta 2015

Villasukkavipinää


Heippa!

Olen Sarita, ja tämän uuden vuoden alkajaisiksi hyppäsin Iriksen assariksi taitaentehty.fi – blogiin. 

Olen... voi jukra, mitä minä mahdankaan olla! En ole ihan varma edes itse, mutta koulutukseltani olen kultaseppä-artesaani ja ympäristönhoitaja. Lisäksi minulla on värikäs kokoelma yliopisto-opintoja, kirjoittajakoulutusta ja useampi vuosi kuvataidekoulutusta. Olen koruntekijä, sitä olen ennen kaikkea, mutta ehdottomasti enemmän käsityöläinen kuin taiteilija, enemmän taiteilija kuin kultaseppä, ja kuitenkin enemmän kultaseppä kuin askartelija. Lisäksi olen myös opettaja, vedän erilaisia korunvalmistuskursseja, jotka painottuvat paitsi monipuolisten tekniikoiden hallintaan, myös oppilaiden omaan luovuuteen, eikä valmiiden mallien kopioimiseen. Olen monipuolinen käsillä tekijä, enkä koskaan kyllästy opettelemaan uusia tekniikoita, jotka liittyvät, tai voisivat liittyä, tai jotka voin väkisin liittää, korunvalmistukseen. Näistä epämääräisistä lähtökohdista pyöritän tällä hetkellä omaa yritystäni O-Ou ARTia.

Tarinoin teille silloin tällöin täällä blogissa ja taitaentehty.fi:n facebook-sivuilla. Toivottavasti vihdyt tarinoideni parissa!

Tarinointi on aina hyvä aloittaa jostakin hyvin rakkaasta asiasta, varsinkin näin ystävänpäivän lähestyessä. Niinpä aionkin kirjoittaa villasukista!

Olen nimittäin melko vakuuttunut, että villasukka on ihmisen paras ystävä. Tai ehkä kuitenkin se toiseksi paras, koirat pitävät oikeutetusti ensimmäistä sijaa. Villasukka on pehmeä, aito ja sympaattinen. Villasukka piilottaa pieniä lahjoja ja pitää termospullon kuumana. Suomalaisia villasukkia lähetetään lahjoiksi ja viedään tuliaisiksi ympäri maailman, varmasti tuhansia pareja vuodessa. Villasukka tekee myös hyväntekeväisyyttä, niitä neulotaan lapsille ja aikuisille sairaaloihin, turvakoteihin, ulkomaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Villasukista on siis moneksi.

Tosin villasukkien tekeminen on sellainen taito, jonka salat eivät kaikille avaudu. Esimerkiksi minä, pärjään kyllä melko hyvin monenlaisten työkalujen kanssa moottorisahasta neulaviilaan, mutta kun käteeni lyödään neulepuikot, osaan käyttää niitä ainoastaan käsin maalattujen puuhelmieni kuivattamiseen. Yhteen puikkoon mahtuu mukavasti parikymmentä helmeä, ja puikoilla on helppo pitää maalaus- ja lakkausjärjestys oikein. Samoin neuleohjeet ovat minulle bittikieltä, johon takuulla tarvitaan jokin salainen avain, jolla koodi muuttuu ymmärrettäväksi. 1o2n2spuikolle1o1n. Ei. 2o2nlangankiertopuikolle2o2n. Ei. Se on kieli, jota ei tunne edes Googlen kääntäjä.

Tunnustan, että olen joskus yläasteen käsityötunnilla neulonut yhden kokonaisen villasukan. Tekele muistutti sellaista paljon leikitettyä koiran pehmolelua, jonka täytevanusta on puolet revitty irti. Tunnustan myös sen, että sen toisen sukan neuloi rakas mummuni. Se oli täydellinen. Käsityön opettaja tuskin huomasi eroa tässä sukkaparissa, vai mitä luulette?

No, tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän vuoksi, olen täysin villasukkahullu ja villasukkien suurkuluttaja. Minulla on niitä yli 50 paria. On lyhyitä ja pitkiä, yksivärisiä ja raidallisia, kuvioneuleita, ohuita ja paksuja, enemmän ja vähemmän parsittuja. Käytän niitä kesät talvet, joskus useampia päällekkäin. Näin varsinkin vanhan talon sisätiloissa talvisaikaan. Onneksi voi välillä käydä ulkona lämmittelemässä varpaita.

Tietysti villasukista, kuten muistakin vaatteista, itselle asettuu aina se lemppari. Omat lempparini ovat kaikki työsukkani, jotka jatkuvasta pesusta huolimatta ovat täynnä gessoa, akryyliä, monen väristä pigmenttiä, öljyväriä ja pellavaöljyä. Niistä löytyy tarina, ja niistä löytyy muisto. Osa niistä on tietysti vielä ystävien tai sukulaisten neulomia, joten sukkiin liittyy usein myös ajatus jostakin ihmisestä. Monia kerroksia on neulottu yhteen sukkapariin.


Näiden lämpöisten ajatusten myötä haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää ystävänpäivää, sukista riippumatta. Muistakaa ystäviänne, ei vain ystävänpäivänä, vaan ihan aina ja jatkuvasti, ja ehdottomasti joskus myös villasukilla. Siihen ei koskaan ole väärää aikaa, mutta näin, kun vielä on talven hämäränhyssyä jäljellä, villasukissa on ihan erityistä lämpöä. Sitäpaitsi, hyvät ystävät ovat kuin laadukas ja kestävä villasukkapari. Ei haittaa, vaikka toinen olisi hieman eri muotoinen, vähän eri värinen, vähän enemmän parsittu, vähän useammin pesty. Yksi sukka voi lämmittää, mutta tosi lämpö tulee ainoastaan kahdesta. Samasta tai eriparista.

Ihanaa ystävänpäivää! 

(Tämän kuvan lainasin verkkokaupasta, koska nämä tällaiset puuttuvat kokoelmastani ja nämä vaan ovat yksinkertaisesti NIIIN SIISTIT! Sukkien valmistaja on Piritta)


1 kommentti:

  1. Ihanat nyörisukat. Koska saamme lukea seuraavan tarinasi täällä? Terkuin Riitta

    VastaaPoista