Madam B.C. blogivieraana

Saimme blogiin mielenkiintoisen vieraan, nimittäin juuri Itte tein ja kierrätin -kirjan julkaisseen Mariko Palomaan. Kirja on saatavilla monista nettikaupoista ja kirjassa on yli 50 mukaansa tempaavaa ohjetta, miten luoda vanhasta tavarasta uutta. Kukapa meistä ei kaipaisi inspiratiota kauniiden kuvien ja nokkelien ohjeiden muodossa? Jos haluaa kurkata mitä kirjan ohjeilla syntyy, on muun muassa SikSakSis-blogissa aivan upeat pellavaservetit ja psst. myös kirja-arvonta. Mutta nyt Marikolle esitettyihin kysymyksiin!

Itte tein ja kierrätin

Kertoisitko muutamalla sanalla itsestäsi?

Olen parikymppinen oululainen ja olen kirjoittanut Madam B.C.-blogia nyt viitisen vuotta. Olen itseoppinut ompelija, kaiken kierrättävä, utelias ja kokeilunhaluinen. Kaiken minkä pystyn itse tekemään, sen myös itse usein teen. Mitä enemmän pystyn hyödyntämään kierrätysmateriaaleja, sitä parempi!

Olet juuri julkaissut Itte tein ja kierrätin - Inspiraatiota ja ideoita kierrätyskäsitöihin kirjan. Milloin ja mistä idea kirjan tekoon lähti?

Idea tuli suoraan kustantamolta, joka reilusti yli vuosi sitten ehdotti lähtisinkö yhteistyöhön tekemään kirjaa. Ensin luulin yhteydenottoa vitsiksi, mutta sitten tajusin, sehän on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään jotain erilaista! Kirjan teema ja nimet tuntuivat heti itselle selkeiltä, joten siitä itse sisällön työstäminen sitten lähti liikkeelle.

Mikä sinusta on sellainen kierrätyskäsityöohje, joka meidän kaikkien tulisi toteuttaa? Mistä luovumme liian helpolla?

Ei ole yksittäistä ohjetta, jota suosittelisin. Sen sijaan mielestäni ihan perinteiset korjaustaidot ovat liian monelta unohtuneet. Jos jokainen osaisi ja viitsisi ommella pudonneen napin, yhdistää korulenkillä hajonneen korun, liittää uuden hihnan laukkuun, poistaa tahran vaatteesta jne. aika moni vaate ja asuste saisi lisää käyttöaikaa. Väitetään, ettei osata. Langan pujottaminen neulaan ja neulan pistäminen tekstiiliin ei oikeasti ole kovin vaikeaa. On surullista, että mieluummin luovutetaan, heitetään tuote roskiin ja ostetaan uusi tilalle.

Kumpi sinua ohjaa enemmän kierrätyskäsitöiden pariin, ekologisuus vai halu luoda jotain täysin uniikkia, ja miksi?

Ekologisuus on aina taustalla, mutta inspiraatiota ohjaa ehkä kuitenkin eniten se loputon kokeilemisen halu. Usein haluan vain haastaa itseni kokeilemalla vieläkö jostain tietystä sais tehtyä jotain uutta.

Teet tilaustyönä myös maalauksia kenkiin, canvas-tossuihin ja korkokenkiin. Millainen oli ensimmäinen pari, jonka teit ja onko vuosien varrella jäänyt erityisesti jokin pari mieleen?

Kaikista ensimmäiset tennarit maalasin itselle, seuraavat avomiehelle ja sen jälkeen myös ystävät alkoivat kiinnostumaan uniikeista kengistä. Kaikista töistä erityisimmat ovat kahdet maalaamani hääkengät. Kummankin morsiamen kanssa työstettiin kenkien sisältöä erityisellä huolellisuudella. Oli todellinen kunnia saada olla mukana heidän häissään kenkien kautta!

Kirjassa lisää vinkkejä koruihin

Olet kirjoittanut blogia jo vuodesta 2010 ja julkaissut juttuja lähes joka toinen päivä. Miten suhtautumisesi bloggaukseen on muuttunut vuosien varrella?

Alkuun bloggaus oli hyvin erilaista mitä nyt. En kertonut blogistani kenellekkään, en suunnitellut postauksia tai panostanut yhtään valokuvauksen opetteluun. Vasta viime aikoina olen havahtunut siihen kuinka paljon olen matkan varrella oppinut, muuttunut ja myös kehittynyt. Toki blogi on elänyt elämän mukana, jolloin sen päivittäminen on tuntunut jopa ahdistavalta. Vuosien varrella bloggaukseen on kuitenkin kasvanut kiinni ja vaikka välillä miettii, onko blogi enemmän suorittamista ja pakollinen paha, ei sen lopettaminen tunnu ajankohtaiselta. Bloggaus on enemmän kuin harrastus ja vasta viime aikoina kirjan myötä olen uskaltanut sanoa myös ääneen olevani bloggaaja.

Mikä on ollut kaikkien aikojen suosituin blogipostauksesi?

Klikatuimpia ovat tutoriaalini, joista selkeästi kärjessä ovat mm. ohje tyllihameen ompelemiseen, tutoriaali koiran pakkastossuihin ja tuubihuivista kertova postaus eli "Tuubihuivien invaasio".

Mitä seuraavaksi? Olet juuri saanut kirjaprojektin päätökseen, millä aiot seuraavaksi haastaa itsesi?

Kesän lähestyessä alkaa myös tauon jälkeen tennareiden kustomointi, joten siihen suuntaan seuraavaksi. Aion aloittaa tennarikauden maalaamalla ainakin itselleni uudet varsitennarit tai ballerinat!

Maalatut tennarit à la Madam B.C.

Hui Hai ja kevättapahtumia

Meille tuli myyntiin näitä maailman siisteimpiä kotitossuja. Kyllä tällaiset jalassa kelpaa katsella vähän jännittävämpiäkin elokuvia. :)

Hai-sukat

Psst - koot löytyvät puolivuotiaasta miesten kokoon 50 asti. Olisiko tässä hieman persoonallisempi vauvalahja-idea?

Kevättapahtumia

Nettikaupassamme valmistaudumme jo pikku hiljaa pääsiäiseen ja äitienpäivään. Tervetuloa ostoksille ja seurailemaan kampanjoitamme myös Facebookin puolelle. Lahtelaisille myös tiedoksi, että 28.2.-8.3.2015 Lahdesta löytyy designin ja käsityön tapahtuma Designed in Lahti POP-UP osoitteesta Aleksanterinkatu 23. Lisää tietoja tapahtumasivulta. Myynnissä mm. Valientin koruja.

Pitsikämmekkäät

Kevät tulee kohisten, tai täällä meillä harmaan sään ja vesisateen muodossa! Toiveikkaana odotan, että pian taas nurmi vihertää ja taivas on sininen. Onneksi mukavaa puuhasteltavaa riittää nettikaupan kanssa ja olemme taas saaneet aivan uusia tuotteitakin. Nämä pitsikämmekkäät vievät ajatukset kevääseen. Näen jo kesän torille suuntautuvat pyöräretket nämä kädessä. Kun otimme tuotekuvia, totesin että tästä puuttuu vain Jopo ja Kesä...

Lapasia ja kämmekkäitä on muuten todella vaikea kuvata, jotta valokuvat toisivat esiin mallin ja kaikki ihanat yksityiskohdat. Tällaiset kuitenkin tuli. :) Materiaali on 100 % merinovillaa ja toteutamme myös muita väritoiveita tilauksesta. Omasi voit tilata tästä.

Rauhaa, työrauhaa

Työpaikan tunnelma vaikuttaa olennaisesti kaikkeen, mitä työpaikalla tapahtuu. Ja varsinkin siihen, tapahtuuko mitään. Viime aikoina olen miettinyt paljon työrauhaa, työkavereita, työympäristöä ja tunnelmaa, ja niiden vaikutusta oman työni tekemiseen.

Monet käsityöläiset ovat yrittäjiä ja samalla myös yrityksensä ainoita työntekijöitä. Käsityöläisen työ on siis usein yksinäistä. Samoin voi olla taiteilijan. Väitän, että kaikki luovan työn tekijät kuitenkin tarvitsevat sen yksinäisyyden, oman tilan, hiljaisuuden ja rauhan tehdä omaa työtä. Käsityötä tai ajatustyötä, ylityötä tai turhaa työtä. Kaikki työ vaatii rauhan. Samalla käsityöläinen tai taiteilija tarvitsisi kollegoistansa vertaistukea ja vilkkaan sosiaalisen verkoston tullakseen huomatuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Siihen auttaa tietenkin näyttelyissä, kulttuuritapahtumissa, messuilla, kursseilla ja muissa riennoissa käyminen, mutta eniten siihen nykypäivänä auttaa internet ja etenkin sosiaalinen media. Jos et ole netissä, et ole olemassa. Ja sepä se onkin hyvä asia. Tiettyyn rajaan asti.

Jos mietin omia työn tekemisen tapojani, en kestäisi jatkuvaa häiriötä keneltäkään ihmiseltä. En kertakaikkiaan pystyisi keskittymään mihinkään, jos vieressä koko ajan joku pälättäisi turhia asioita, kuikuilisi selän takana, lainaisi tavaroita, kuuntelisi surkeaa musiikkia tai muuten häiritsisi aina uudestaan ja uudestaan. Tällainen työrauhan rikkoja olisi varmasti missä tahansa työpaikassa sellainen ihminen, jonka lähestyessä työkaverit hiljaksiin piiloutuisivat omiin koloihinsa, ettei tarvitsisi olla tekemisissä rasittavan rauhanrikkojan kanssa.

Minun työhuoneessani ei ole rauhanrikkojia, ei rasittavia ihmisiä, eikä turhanpälisijöitä. Mutta siellä on älypuhelin. Siellä on some. Vähintään tunnin välein on katsottava face, insta, watsappi, sähköposti, firman sähköposti, tekstiviestit. Ja monella vielä paljon muuta.

Väitän, etten ole ainoa, jonka työtä häiritsee kone. Älypuhelin, läppäri, tabletti, mikä tahansa. Väitän, että muidenkin työhuoneissa on rasittava rauhanrikkoja, joka vaatii lähes jatkuvan huomion. Face, insta, watsappi, sähköposti, tekstiviestit. Rauhanrikkojalle pitäisi sanoa reippaasti ja rehellisesti, että voisitko ystävällisesti olla hiljaa, minä yritän keskittyä. Mutta kun ei raaski. Mutta kun on jo tullut tavaksi. Face, insta, watsappi, sähköposti, tekstiviestit. Kun tämä on niin kätevä, kaikki käden ulottuvilla. Face, insta, watsappi, sähköposti, tekstiviestit.

Rauhanrikkoja ei jää pelkästään töihin. Se ei ole sellainen työkaveri, josta pääsee eroon kun työpaikan ovi lyödään perässä kiinni. Ehei, se tulee mukaan kotiin, harrastuksiin, autoihin ja busseihin, ja tekee nopeasti elämästä pelkkiä kosketusnäyttöjä, tilapäivityksiä, tykkäämisiä ja puhelimella hätäisesti otettuja, tärähtäneitä ja huonolaatuisia kuvia. Onko meillä laatuaikaa ilman rauhanrikkojia? Onko meillä ylipäätään enää mitään aikaa?

Käsi sydämellä, kenen teistä on joskus tehnyt mieli viskata älypuhelin seinään? Ja läppäri hyvällä vauhdilla perässä? Toivottavasti kaikkien. Minun ainakin on, useasti. Voin suoraan tunnustaa, että kärsin ajoittain järkyttävästä puhelinkammosta, mikä ei ole yrittäjälle kovin viisas tauti, mutta näin se vaan on. Tuijotan puhelinta kammoksuen, ajatuskin siitä, että olen aina ja kaikkialla kaikkien tavattavissa on ahdistava. Face, insta, watsappi, sähköposti, tekstiviestit. Pidän puhelinta suurimman osan ajasta äänettömällä, koska en kestä sitä jumalatonta pimputusta. Pimpimpimpommm. Tekstiviesti. Plip, plip, plip. Face-ilmoitukset. Plimm. Sähköposti. Plimm. Toinen. Face, insta, watsappi, sähköposti, tekstiviestit. Voi hyvä luoja, enkö minä pääse tuosta eroon?

Pääsen. Siinä vastaus. Ja siinä myös tämän vuoden missioni. Oman työ- ja mielenrauhani palauttaminen. En vielä tiedä, miten ratkaisen tämän missioni kaikki ongelmat, jotka ovat ihan itse keksittyjä, esimerkiksi se, etten sitten enää ole jatkuvasti työsähköpostilla asiakkaiden tavoitettavissa. Tai etten viidessä minuutissa näe siskoni viestejä tai en pääse vartin välein näkemään, mistä koko maailma tykkää.

Tänä viikonloppuna laitetaan rauhanrikkojat piiloon. Jos ette kykene piilottamaan älyänne koko viikonlopuksi, niin ehkä edes yhdeksi illaksi. 

Lähtekää ulos, leipokaa leipä, puhukaa toisillenne, pelatkaa lautapeliä, lukekaa kirja. Tehkää hyvää ruokaa, siivotkaa talo, peskää auto tai maalatkaa taulu. Tai neulokaa sukat! 

Maailman tykkäämiset voivat yhden illan odottaa.

Älyvapaata viikonloppua!

[Sarita tykkää tästä]

Villasukkavipinää

Heippa!

Olen Sarita, ja tämän uuden vuoden alkajaisiksi hyppäsin Iriksen assariksi taitaentehty.fi – blogiin. 

Olen... voi jukra, mitä minä mahdankaan olla! En ole ihan varma edes itse, mutta koulutukseltani olen kultaseppä-artesaani ja ympäristönhoitaja. Lisäksi minulla on värikäs kokoelma yliopisto-opintoja, kirjoittajakoulutusta ja useampi vuosi kuvataidekoulutusta. Olen koruntekijä, sitä olen ennen kaikkea, mutta ehdottomasti enemmän käsityöläinen kuin taiteilija, enemmän taiteilija kuin kultaseppä, ja kuitenkin enemmän kultaseppä kuin askartelija. Lisäksi olen myös opettaja, vedän erilaisia korunvalmistuskursseja, jotka painottuvat paitsi monipuolisten tekniikoiden hallintaan, myös oppilaiden omaan luovuuteen, eikä valmiiden mallien kopioimiseen. Olen monipuolinen käsillä tekijä, enkä koskaan kyllästy opettelemaan uusia tekniikoita, jotka liittyvät, tai voisivat liittyä, tai jotka voin väkisin liittää, korunvalmistukseen. Näistä epämääräisistä lähtökohdista pyöritän tällä hetkellä omaa yritystäni O-Ou ARTia.

Tarinoin teille silloin tällöin täällä blogissa ja taitaentehty.fi:n facebook-sivuilla. Toivottavasti vihdyt tarinoideni parissa!

Tarinointi on aina hyvä aloittaa jostakin hyvin rakkaasta asiasta, varsinkin näin ystävänpäivän lähestyessä. Niinpä aionkin kirjoittaa villasukista!

Olen nimittäin melko vakuuttunut, että villasukka on ihmisen paras ystävä. Tai ehkä kuitenkin se toiseksi paras, koirat pitävät oikeutetusti ensimmäistä sijaa. Villasukka on pehmeä, aito ja sympaattinen. Villasukka piilottaa pieniä lahjoja ja pitää termospullon kuumana. Suomalaisia villasukkia lähetetään lahjoiksi ja viedään tuliaisiksi ympäri maailman, varmasti tuhansia pareja vuodessa. Villasukka tekee myös hyväntekeväisyyttä, niitä neulotaan lapsille ja aikuisille sairaaloihin, turvakoteihin, ulkomaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Villasukista on siis moneksi.

Tosin villasukkien tekeminen on sellainen taito, jonka salat eivät kaikille avaudu. Esimerkiksi minä, pärjään kyllä melko hyvin monenlaisten työkalujen kanssa moottorisahasta neulaviilaan, mutta kun käteeni lyödään neulepuikot, osaan käyttää niitä ainoastaan käsin maalattujen puuhelmieni kuivattamiseen. Yhteen puikkoon mahtuu mukavasti parikymmentä helmeä, ja puikoilla on helppo pitää maalaus- ja lakkausjärjestys oikein. Samoin neuleohjeet ovat minulle bittikieltä, johon takuulla tarvitaan jokin salainen avain, jolla koodi muuttuu ymmärrettäväksi. 1o2n2spuikolle1o1n. Ei. 2o2nlangankiertopuikolle2o2n. Ei. Se on kieli, jota ei tunne edes Googlen kääntäjä.

Tunnustan, että olen joskus yläasteen käsityötunnilla neulonut yhden kokonaisen villasukan. Tekele muistutti sellaista paljon leikitettyä koiran pehmolelua, jonka täytevanusta on puolet revitty irti. Tunnustan myös sen, että sen toisen sukan neuloi rakas mummuni. Se oli täydellinen. Käsityön opettaja tuskin huomasi eroa tässä sukkaparissa, vai mitä luulette?

No, tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän vuoksi, olen täysin villasukkahullu ja villasukkien suurkuluttaja. Minulla on niitä yli 50 paria. On lyhyitä ja pitkiä, yksivärisiä ja raidallisia, kuvioneuleita, ohuita ja paksuja, enemmän ja vähemmän parsittuja. Käytän niitä kesät talvet, joskus useampia päällekkäin. Näin varsinkin vanhan talon sisätiloissa talvisaikaan. Onneksi voi välillä käydä ulkona lämmittelemässä varpaita.

Tietysti villasukista, kuten muistakin vaatteista, itselle asettuu aina se lemppari. Omat lempparini ovat kaikki työsukkani, jotka jatkuvasta pesusta huolimatta ovat täynnä gessoa, akryyliä, monen väristä pigmenttiä, öljyväriä ja pellavaöljyä. Niistä löytyy tarina, ja niistä löytyy muisto. Osa niistä on tietysti vielä ystävien tai sukulaisten neulomia, joten sukkiin liittyy usein myös ajatus jostakin ihmisestä. Monia kerroksia on neulottu yhteen sukkapariin.

Näiden lämpöisten ajatusten myötä haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää ystävänpäivää, sukista riippumatta. Muistakaa ystäviänne, ei vain ystävänpäivänä, vaan ihan aina ja jatkuvasti, ja ehdottomasti joskus myös villasukilla. Siihen ei koskaan ole väärää aikaa, mutta näin, kun vielä on talven hämäränhyssyä jäljellä, villasukissa on ihan erityistä lämpöä. Sitäpaitsi, hyvät ystävät ovat kuin laadukas ja kestävä villasukkapari. Ei haittaa, vaikka toinen olisi hieman eri muotoinen, vähän eri värinen, vähän enemmän parsittu, vähän useammin pesty. Yksi sukka voi lämmittää, mutta tosi lämpö tulee ainoastaan kahdesta. Samasta tai eriparista.

Ihanaa ystävänpäivää! 

(Tämän kuvan lainasin verkkokaupasta, koska nämä tällaiset puuttuvat kokoelmastani ja nämä vaan ovat yksinkertaisesti NIIIN SIISTIT! Sukkien valmistaja on Piritta)

Lahjavinkki ystävänpäivään

Tämä koru sopii ystävänpäivälahjaksi rakkaalle, äidille, siskolle tai ystävälle. Hopeiseen tai kupariseen sydämenmuotoiseen laattaan kaiverretaan haluamasi teksti, tai lahjansaajan nimi. Itse haaveilen että tähän voisi kaivertaa myös itselle tärkeän päivämäärän... O-Ou Artin kotimaiset riipukset tilaat tästä.

Rakkaat - riipus

Mitä uutta 2015

Ehkä tämä uusi vuosi on hyvä aloittaa muutamalla kysymyksellä. Kovasti nimittäin olemme pohtineet kaupan jatkoa, millaisia uusia tuotteita kaivataan ja miten kaupan tulisi uudistua. Jos siis sinulla on antaa meille palautetta niin arvostaisimme sitä kovasti. Millaisia tuotteita olet etsinyt kaupastamme, etkä ole löytänyt? Missä tilanteessa ja kenelle haluaisit antaa suomalaista käsityötä lahjaksi?

Villasukat ovat edelleen myydyin tuotteemme, mikä aina välillä ihmetyttää kun niiden tarjontaa tuntuu olevan runsaasti. Toki meillä myynnissä olevat villasukat ovat tasalaatuisia ja monen tekijän voimin pystymme täyttämään myös yritysten lahjatiedustelut. Viime vuoden hittituotteeksi nousivat myös huovutetut ilmeikkäät tontut, joista olen todella ylpeä tekijän puolesta. Aivan uskomatonta miten yksityiskohtaiset ja hienot nämä tontut ovat. Ei ihme että ihastuttavat lapsia ja aikuisia.

Fokus tulee jatkossakin olemaan varmasti kotimaisissa lahjatavaroissa. Siitähän tämä aikoinaan lähti liikkeelle, kun jäin kaipaamaan mahdollisuutta tilata myyjäisissä ja tapahtumissa nähtyjä tuotteita kätevästi lisää tarpeen tullen. Juuri silloin on pitkä aika seuraaviin joulumarkkinoihin, kun pitäisi keksiä syntymäpäivälahja tädille tai mummille, tai vauvalahja käsintehtyä arvostavalle. Mutta kertokaa te, mitä kaipaisitte tuotteina, tai vaikka ihan tekijän nimelläkin. Meihin saa yhteyden täällä tai sitten kommenttina alle.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja kiitämme vuodesta 2014!